Kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterän (KS 26.1.) haastatteluun perustunut kirjoitus nosti jälleen kerran Kymenlaakson hyvinvointialueen haasteet esille. Näitä ovat vähenevä ja ikääntyvä väestö, hoitaja- ja lääkärivaje, pula hoitopaikoista sekä rahoitus. Maamme hallituksen hyväksymä hyvinvointialuemalli vähentää etenkin kymenlaaksolaisten hyvinvointipalveluihin varattuja rahoja.
Peruutuspeiliin on kuitenkin turha vilkuilla. Tilanteeseen on tartuttava napakasti ja kymenlaaksolaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteet pitää korjata. Ratamokeskuksen ympärivuorokautisen päivystyksen jatko vahvistaisi myös Kymenlaakson keskussairaalan palveluita. Tämä sekä Kymenlaakson pääverisuoni VT15 jäivät odottamaan seuraavaa hallitusta akuutista tarpeesta huolimatta. Valonpilkahduksiakin on, kun lääkärihelikopteri on pitkällisen taiston jälkeen saamassa tukikohdan Uttiin.
Uudistuksessa sivuun heitetyt kolmas sektori ja etenkin pienet terveysalan yrittäjät täytyy ottaa vahvemmin mukaan. Myös inhimillinen vanhustenhoito nousee keskiöön. Pula ikääntyneiden hoitopaikoista ajaa yhä huonokuntoisempia potilaita päivystykseen ruuhkauttamalla sen erikoissairaanhoitoa tarvitsevilta. Näin ei voida jatkaa. Digitalisaatio tulee varmasti helpottamaan palveluja. Kaikista on pidettävä huolta, myös niistä, joille digimaailma ei tunnu tutulta ja turvalliselta. Digitalisaatio ei saa myöskään viedä jo valmiiksi ylikuormitettuja hoitajia potilaiden luota tietokoneiden taakse.
Jos me haluamme ratkoa terveydenhuollon moninaiset haasteet, tarvitsemme enemmän ratkaisuja ja vähemmän toisten haukkumista. Panostukset terveydenhuoltoon vaativat myös uuden suunnan valtiontalouden hoidossa. Suomen talouden korjaaminen vie nopeasti vuosikymmenen. Se tarkoittaa, että kaikki puolueet tarvitaan mukaan, piiloon ei saa mennä. Ikävä ja haastava päätös tänään voi olla huomisen pelastus, siksi yhtenäisyys on Suomen voimavara. Jos ei itsemme niin lastemme takia.
Ville Kaunisto
Kansanedustaja (Kok.)
