Kello on yhdeksän illalla ja olen jo peiton alla. Muisteltiin vaimon kanssa aikoja Ranskassa, jolloin illallinen syötiin tähän samaan aikaan. Silloin tosin harjoittelumääristä johtuen koko kroppaa särki niin paljon, että nukkumaan menokin oli haastavaa. Nyt ei särje, nyt väsyttää.
Viime aikoina on väsyttänyt työpäivän jälkeen aivan käsittämättömän paljon. Se ei tosin ole haitannut koska koko perhe on ollut ammattikielellä sanottuna täysin nakit jo alkuillasta. Ihmettelen vain jos en enää kykene olemaan iltaihminen, niin miksi en sitten ole aamuihminenkään. Ilmeisesti olen muotisanalla kuvaten hybridi.
Unta on muuten tutkittu suhteellisen paljon. Amerikkalainen Fitbit yritys huomasi asiakkaidensa nukkuneen korona-aikana 20 minuuttia enemmän. Ilmeisesti etäkoulu ei ole aikuisia energisoivaa.
Vakavampana tilastona Amerikan kansallisen uniyhdistyksen tutkimus kertoi, että työssäkäyvistä 3,4% nukkuu yli 10 tuntia yössä. Yli vuoden työttömänä olleista 10,7% nukkui yli 10 tuntia yössä. Toisaalta työssäkäyvistä 35% nukkui alle 7 tuntia yössä. Kun taas yli vuoden työttömän olleista 45% nukkui alle 7 tuntia yössä. Terveyden kannalta optimi uniaika on 7-9 tuntia.
Tämä tutkimus kertoo yksinkertaistettuna, että työtön nukkuu huonommin yönsä kuin työssäkäyvä. Huonot unitottumukset johtavat muun muassa diabetesriskin nousuun eli työttömyys kurjistaa siis myös fyysisesti.
Nyt jätän tilastot sikseen ja alan nukkumaan. Ajattelin vetäistä suosituksien vastaiset 10 tunnin unet. No, kunhan uhkailen. Pojallamme on ”hellyyttävä” tapa avata nukkuvan iskän silmäluomia aamuisin. Kuulemma on aina niin kaunis aamu. Kyllä siihen hybridinkin on noustava.
