Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät uudet ylioppilaat, sekä muut oppilaat, koulunhenkilöstö ja juhlavieraat
On suuri kunnia olla täällä juhlimassa 101-vuotiasta Suomea teidän kanssanne.
Itsenäisyyspäivä on meidän jokaisen suomalaisen juhlapäivä. Mutta kun olemme täällä Kuusankosken lukiossa, niin ajattelin keskittyä erityisesti teihin nuoriin.
Kouvola on kaupunkistrategiassa nostanut kärkeen lapset ja nuoret. Me olemme käsittäneet, että teissä on tulevaisuus. Mutta ennen kaikkea me päättäjät ymmärrämme, että teidän hyvinvointi ja viihtyminen, opiskelu ja työllistyminen Kouvolassa ovat avain siihen, että voimme tarjota arvokkaan vanhuuden niin meidän veteraaneillemme kuin muillekin ikäihmiselle.
Te alatte olemaan siinä iässä, että teette valtavia itsenäisiä päätöksiä tulevaisuudestanne.
Olen itse ollut lukiolainen ja tiedän tunteen, kun maailma kutsuu. Se tunne on äärimmäisen tärkeä, kun mietitään teidän kehittymistä, oppimista ja ennen kaikkea unelmien tavoittelua. Mutta se tunne on erittäin ärhäkkä saamaan nuoren sanomaan jotain mitä ei pitäisi sanoa. Se, että haluaa itse pois ei tarkoita, että jonkun toisen valinta jäädä olisi sen huonompi. Itse lähdin nuorena ja vähän vanhempanakin asumaan eri puolille Eurooppaa ja löysin aina tieni takaisin Kouvolaan. Joka ikinen kerta olin varma, että en enää ikinä palaisi tänne, mutta siitä huolimatta yritin aina pitää huolen, että jätän oven paluulle avoimeksi. Usein sanotaan, että elämä sulkee ovia ja avaa uusia. Tämä on totta. Mutta se ei tarkoita, että kenenkään tarvitsee itse sulkea ovea Kouvolalta ja kodiltaan.
Minä voin aika monen maan ja kaupungin kokemuksella sanoa, että Kouvola on erittäin hyvä paikka elää.
Tästä tulenkin siihen tärkeään itsenäisyyteen ja elämään liittyvään teemaan. Kunnioitukseen.
Ihmisen elon ja jatkuvuuden kannalta on elintärkeää, että me olemme kykeneviä unohtamaan. Se, että kärsimykset eivät kulje perimätietona ja tunteena sukupolvelta toiselle, antaa nuorille mahdollisuuden rakentaa oman kuvansa maailmasta ja omista unelmistaan. Te olette sukupolvea, jolle itsenäisyyspäivä muistuttaa ilosta ja mahdollisuuksista, eikä kärsimyksestä ja menetyksestä. Se, tekee teistä rohkeampia ja avoimempia maailmalle. Se poistaa teiltä menneisyyden painolastin ja antaa tarvittavan tönäisyn kohti unelmia.
Mutta tämä ei olisi mahdollista ilman historiaa. 101 vuodessa maamme on noussut köyhyydestä yhdeksi vauraimmista ja hyvinvoivimmista maista. Kiitos urheiden naisten ja miesten, me nuoremmat sukupolvet saamme nyt nauttia turvallisuudesta ja mahdollisuuksista mistä nämä paikalla olevat sotaveteraanit, eivät voineet edes kuvitella teidän ikäisinä.
Eikä kysymys ole vain sodista, vaan tämän yhteiskunnan rakentamisesta ja kehittämisestä. Esimerkiksi yleinen oppivelvollisuus astui voimaan 1921. Suurimpia esteitä lasten koulussa käymiselle oli lasten laajamittainen aliravitsemus. Tämän vuoksi Suomeen kehitettiin opiskelun tueksi kouluruokailu, asia, joka on edelleen ihailun kohteena maailmalla. Miettikää hetki. Asia mikä on meille täysin itsestään selvyys, on jotain, joka on omalta osaltaan pelastanut suomalaisen koulunkäynnin.
Toinen koulunkäynnin este sotien jälkeen oli se, että kymmenillä tuhansilla lapsilla ei ollut kenkiä, joilla päästä kouluun. Tämä asia ratkaistiin Unicefin avulla. Siis saman organisaation, joka tällä hetkellä tukee ihmisiä kolmansissa maissa. Tämä ei tunnu edes mahdolliselta nyky-Suomessa. Ja silti nämä arvoisat sotaveteraanit ja monien meistä isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat eläneet tässä todellisuudessa.
Kuten sanoin aikaisemmin. On äärimmäinen lahja, että meidän nuorempien sukupolvien ei tarvitse kantaa tätä totuutta mielissämme. Mutta sen pitää vahvistaa kunnioituksen tunnetta. Kun kännykästä loppuu akku juuri kun kaverit lähettävät hauskoja giffejä, se voi, ja saa tuntua lähes maailman lopulta. Mutta se tunne on mahdollista vain koska vanhemmat sukupolvet ovat rakentaneet meille uusille sukupuolille maan, jossa pieni murhe saa olla suuri murhe. Tällä en tietenkään vähättele yhteiskuntamme suuria ongelmia kuten yksinäisyys ja syrjäytyminen, mutta kun Suomi on noussut sodasta ja nälänhädästä niin uskon että yhdessä Suomi nousee näistäkin ongelmista.
Se mitä nyt itsenäisyyspäivän kunniaksi pyydän, on kunnioitusta sitä kaikkea kohtaan mitä meillä on. Pyydän, että kun näette pelokkaan näköisen ikäihmisen uuden digimaailman edessä, niin menette rohkeasti tarjoamaan apua. Tai kun menette isovanhempienne luo käymään ja heidän juttunne eivät juuri nyt sillä hetkellä tunnu kiinnostavilta niin kuuntelisitte kuitenkin ja olisitte läsnä. Tai kun tänään menette kotiinne, niin kiittäkää läheisiänne, sillä minä yksi vuotiaan lapsen isänä tiedän, että jo yhdessä vuodessa olen tehnyt niin paljon lapseni eteen, että en uskonut sen olevan edes mahdollista
.
Ymmärtäkää, että kaikki nämä ihmiset ovat antaneet teille luvan ja mahdollisuuden loistaa ja menestyä ilman murhetta sodasta, vapauden menettämisestä. Kiittäkää heitä sille he ovat antaneet teille tämän upean kotimaan, 101-vuotiaan Suomen. Hyvää itsenäisyyspäivää.
