Ystävämme asuvat pienessä kaupungissa Keski-Ranskassa melkein kahden tunnin junamatkan päässä Pariisista. He käyvät päivittäin junalla töissä Pariisissa. Metropoliajattelu on vahvaa, aivan niin kuin Suomessakin.
Kouvolasta pääsee junalla Suomen työmarkkinoiden keskukseen Helsinkiin reilussa tunnissa. Mitä jos Kouvolan kaupunki tukisi Helsingissä työssäkäyviä maksamalla puolet VR:n kuukausikortin hinnasta? Tämä mahdollistaisi laajemmat työmarkkinat kouvolalaisille. Toiseksi se edistäisi suurkaupungin hektisyyttä sekä korkeita asumiskustannuksia murehtivan helsinkiläisen muuttoa Kouvolaan.
Tietenkin ideassa on ongelmia, harva idea syntyy täydellisenä. Yritän avata kehittävän keskustelun. Esimerkiksi parkkipaikkojen lisääminen rautatieaseman läheisyydelle olisi välttämätöntä keskustan ulkopuolella asuvia varten. Toisaalta keskustan ja koko kaupungin elävöittäminen auttaisi Kouvolaan muuttavien sopeutumista.
Kysymys on tasa-arvovalinnasta. Tasa-arvo voi olla kaikkien ihmisten tasapuolista mahdollisuutta tehdä töitä ja toteuttaa itseään. Toiselle tasa-arvo muodostuu lopussa veroilla ja tuilla, teet mitä teet. Itse toivon Kouvolan olevan kaupunki, joka mahdollistaa halukkaille työnteon, joko lähellä tai kaukana.
Kouvola on upea kaupunki, joka kärsii huonosta itsetunnosta. Huono olo tuntuu purkautuvan sisäisenä riitelynä, kun menestyäksemme meidän pitäisi olla entistä yhtenäisempi ja samalla tyylikäs monipuolinen kaupunki. Kun kaupunkimme kipupisteitä ovat viiden auton aamuruuhka, turboliittymät ja kävelykadun kivet, niin voimme todeta, että Kouvolassa menee todella hyvin.
Mutta kun meidän pitäisi olla rohkeita ja erottua, varomme epäonnistumista ja valitsemme pysähtyneisyyden. Rohkeus ja heikko itsetunto harvoin kulkevat yhdessä. Kannustava ja asukkaitaan edestä johtava Kouvola voi muuttaa sen. Tiukassa kuntien välisessä kilpailussa pitää erottua positiivisesti, ei helvetti-sloganeilla.
Tietenkään emme saa unohtaa jatkuvaa yritysten ja hankkeiden houkuttelua kuntaamme. Usein hyvät asiat edistävät muitakin hyviä asioita, tässä tapauksessa lisääntyvää työvoiman tarvetta ja uusia veronmaksajia.
