Tammikuussa Kouvolan kaupunki palkitsi urheilijansa viime vuoden urheilusuorituksistaan stipendeillä. Stipendin summa oli enemmänkin nimellinen, mutta kun meitä palkittavia oli reilu satakunta, niin stipendien kokonaissumma nousi ihan merkittäväksi. Samoihin aikoihin Kouvolan kaupunki päätti korottaa kolmen SM-tason palloilujoukkueen, Kouvojen, KooKoon ja KPL:n saamaa tukea 50000 eurosta 75000 euroon.
Eduskunnan urheilukerhon puheenjohtaja Vasemmistoliiton kansanedustaja Kari Uotila totesi Kauppalehti Option (18.2.) artikkelissa huippu-urheilulla olevan paikkansa viihteenä ja bisneksenä, mutta esikuviksi urheilijoista ei ole. Jos Kari Uotilaan on uskominen, Kouvolan kaupungin panostaminen imagoonsa huippu-urheilun kehtona on hölmöintä mahdollista rahantuhlausta.
Rahan hukkaan heittämiseen voidaan nopein argumentein vastata jo pelkästään KooKoon palkkaamien pelaajien maksaman kunnallisveron kattavan kaikki nämä mainitsemani kaupungin urheiluun panostamat eurot. Mutta näinä tunteiden ohjaamina aikoina pelkkä fakta ei riitä vastaukseksi. Jos siis kyse ei ole rahasta, sen täytyy olla meidän urheilijoiden vastuunpakoilusta roolimalleina.
On tietenkin väärä lähtökohta niputtaa kaikki urheilijat yhteen kategoriaan, mutta yleistäen puhuttuna me urheilijat edistämme melko positiivisia arvoja: yhdessä tekemistä, ahkeruutta, periksi antamattomuutta ja terveitä elintapoja. Meidän tehtävä ei ole vain urheilla ja saavuttaa tuloksia, vaan olla myös niitä unelmien synnyttäjiä, joita lapset ja nuoret tarvitsevat. Meidän työtä on tehdä itsemme hyödylliseksi yrityksille, kaupungillemme ja ennen kaikkea ihmisille. Se on ammattiurheilijan vastuu. Yritysten, kaupungin ja kuluttajien vastuu on käyttää meitä hyödykseen. Aivan kuten Kouvola hienosti tekee.
Vaikka subjektiivisesti haluan nostaa omaa ryhmääni jalustalle, haluan myös muistuttaa omiani julkisesta roolista. Siihen kuuluu ihmisten huomioiminen, kohteliaisuus ja positiivisuus myös kentän ulkopuolella. Meidän urheilijoiden täytyy muistaa, että ehkä juuri seuraavan kauppareissun leipäpussi on kustannettu kaupunkimme tuilla ja veronmaksajien rahoilla. Kun pidämme nämä asiat mielessämme, viemme Kari Uotilan ajatuksilta pohjan ja voimme jatkaa hyvän mielen levittämistä.
