Marinin hallitus runnoo sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustaan läpi keskellä koronapandemiaa. Samat
puolueet, jotka vielä viime vaalikaudella vaativat, että soten kaltainen historiallisen jättiuudistus pitää
tehdä maltilla, asiantuntijoita kuunnelleen ja vaihtoehtoja punniten, ovat viskanneet periaatteensa
menemään. Kriisin keskellä pitää pystyä parempaan asioiden priorisointiin, sillä hätäilemällä ei synny
ihmisten ansaitsemaa laatua.
Sote-uudistuksen yksi keskeinen valuvika on, että se vaarantaa pelastustoimen rahoituksen ja sitä kautta
suomalaisille tärkeät turvallisuuspalvelut. Esitin huoleni sisäministeri Ohisalolle kirjallisella kysymyksellä ja
vastaus oli karun rehellinen, pelastustoimen osalta vaje Suomessa on noin 80 miljoonaa euroa. Meille
kymenlaaksolaisille surullisinta tässä on, että vajaus osuu kipeästi juuri Kymenlaaksoon. Jos vajetta ei
korjata, sillä saattaisi olla suora vaikutus siihen, miten nopeasti, missä kunnossa ja miten hyvin koulutetuilla
pelastajilla varustettuna hälytysauto saapuu paikalle, kun hätä on suurimmillaan.
Kymenlaakso vanhenee ja paineet sote-menojen puolella kasvavat. Tämä tulee johtamaan yhä kiihtyviin
säästöpaineiseen. Koska sote-menoista on laajan lakisääteisyyden vuoksi haastavaa säästää, on
todennäköistä, että hyvinvointialueilla etsitään säästöjä jatkossakin pelastustoimen puolelta. Tämä on
murheellinen tulevaisuudenkuva kymenlaaksolaisille. Sote-uudistus ei ole lisäämässä turvallisuutta tai
palveluita vaan tuo kasan byrokratiaa ja todennäköisesti entistä kireämmän verotuksen.
Vetoankin nyt etenkin kymenlaaksolaisiin hallituspuolueen edustajiin tämän vajeen korjaamiseksi vaikkapa
lisätalousarvion kautta. Sote-palveluiden järjestämis- ja tuottamistapaa pitää uudistaa, mutta se ei saa
tapahtua kymenlaaksolaisten turvallisuuden kustannuksella.
Eihän me Kymenlaakson päättäjät tähän
suostuta?
