Toivo ei ole strategia. Mutta huolella laadittu ja toteutettu strategia voi tuoda toivon. Juuri nyt me
suomalaiset tarvitsemme toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Kulunut vuosi on ollut täysin poikkeuksellinen meille kaikille. Eduskunnassa se on näkynyt monin
erikoistoimin. Tiiviisti pyörivät vierasryhmät on jätetty tauolle, suuressa salissa edustajien läsnäoloa on
rajoitettu ja useat kokoukset ovat muuttuneet tietokoneen ruudulle puhumiseksi.
Muutokset kansanedustajille eivät ole kohtuuttomia ottaen huomioon tilanteen vakavuuden. Terveyden ja
turvallisuuden suojeleminen ovat eduskunnan merkittävimpiä rooleja, mutta vaarana kiirehdityillä
muutoksilla on niiden vielä hämärän peitossa olevat vaikutukset tulevaisuudelle. Kaikkia suomalaisia
koskevien lakien säätäminen pitää perustua laajalle ja avoimelle keskustelulle, asiantuntijuudelle. Viisaus
asuu harvoin yhdessä tai edes 200 ihmisessä. Taito keskustella ja haastaa omaakin ajattelua on yksi
poikkeuksellisen aikamme suuria häviäjiä.
Keskustelukulttuurin heikentyminen uhkaa yhteiskuntaamme monella eri tavalla. Ääripäät nousevat esiin ja
hiljainen enemmistö unohtuu keskustelusta. Lopulta tämä enemmistö haastetaan luulemaan, että niin
yksinkertaiset kuin monimutkaisetkin maailman kysymykset ovat raastavia kyllä tai ei -kysymyksiä. Välillä
saattaa tuntua, että mitä mitättömämpi aihe on ihmiselolle, sitä suurempi meteli siitä nousee.
Tämän kaltaisina hetkinä ikävä koko ajan vähenevää sodan kokenutta sukupolvea kohtaan kasvaa.
Olemmeko kuunnelleet heitä tarpeeksi? Olemmeko oikeasti myös ymmärtäneet heidän sanomansa? Voi
jopa olla, että esimerkiksi liikennemerkissä olevan henkilön sukupuoli tai sukupuolettomuus ei ole aivan
niin merkittävää, jos on kuullut luodin viuhahtavan oman kypäränsä vierestä tai juossut suojaan
ilmahälytyssireenin huutaessa. Ei anneta kaupungistumisen tuhota maalaisjärkeä.
Joulu on läheisyyden aikaa. Vaikka se olisikin tutun ja turvallisen fyysisen läsnäolon sijaan henkistä. Joulu on
myös hyvä hetki miettiä, olenko minä ollut tulevaisuutta rakentava keskustelija? Tai vielä paremmin, olenko
halunnut kuunnella? Toivon myös kansanedustajien miettivät näitä kysymyksiä joulutauollaan. Julkisen
työn esimerkkinä olemisen rooli on tulevaisuuden toivolle elintärkeää. Synnitön en ole minäkään.
