Viimeisen kahden viikon viruksentorjuntatoimet ovat purreet. THL:n tiistain 20.10. tilannekatsauksen mukaan positiivisten tulosten osuus koronatestatuista on kääntynyt laskusuuntaan. Vaikka emme voi tuudittautua laskevan trendin varaan, voimme vetää sen johtopäätöksen, että suomalaiset osaavat huomioida kasvaneen tartuntariskin arjessaan toimia sen mukaan.
Kuitenkin samaan aikaan THL yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa laatii listaa ”korkean tartuntariskin harrastuksista”, jotka suositellaan hyllytettäviksi pandemian kiihtymis- ja leviämisvaiheen alueilla.
Urheilun ja liikunnan kentältä tarkasteltuna tämä on uhkavaatimus.
Pandemian aikana viranomaiset ovat toistaneet yhtenään, että otettu lääke ei voi olla pahempi kuin itse tauti. Vaikka koronaviruksen leviämismahdollisuudet on otettava vakavasti, on kansanterveydellisesti järjetöntä, että omasta tahdostaan harrastustoiminnan pariin etsiytyviltä lapsilta, nuorilta ja aikuisilta evättäisiin mahdollisuus harrastaa.
Niin tarpeellinen ja perusteltu kuin kevään 2020 koronasulku olikin, sen kansanterveydelliset haittavaikutukset olivat valtavat ja näkyvät keskuudessamme vuosikausia mm. hoitovelkana ja mielenterveyshäiriöinä.
Pandemian keskellä eläminen on kenelle tahansa meistä jo riittävän haastavaa. Viikoittainen harrastesähly tai puulaakifutis voi olla monelle meistä paitsi viikon ainoa hikiliikuntakerta, myös sosiaalinen latautumiskeino ja mahdollisuus saada edes hetkeksi ajatukset pois pandemiasta. Tässä yhtälössä mahdolliset pelit ovat vain kirsikka kakun päällä ja viikoittainen liikkuminen se varsinainen kakku.
Lisäksi on huomioitava, että suomalaiset liikkuvat jo valmiiksi suosituksiin nähden aivan liian vähän. Harrastustoiminnan hyllyttäminen tai jopa hyllyttämisen harkitseminen vauhdittaisi entisestään huonojen elintapojen trendiä, joka tulee kostautumaan tulevina vuosikymmeninä kansanterveydellisesti raskaimman kautta.
Sulkujen ja hyllytysten sijaan annettakoon ihmisten toimia oman harkintansa mukaan seurojen antamien suositusten puitteissa niin kuin tähänkin asti.
Hyllyttämistoimenpiteet ovat myös epäluottamuslause seuroja kohtaan. Loppukesän ja alkusyksyn 2020 aikana seurat ja joukkueet ovat urakoineet ympärivuorokautisesti turvallisen toimintaympäristön järjestämiseksi. Toistaiseksi joukkueurheilun yhteydessä ilmenneistä koronavirustapauksista ja niiden jatkotartunnoista ei ole tapahtunut pandemian merkittävää leviämistä.
Ylhäältä nuijittu päätös hyllyttää harrastustoiminta antaa ymmärtää, etteivät seurat olisi kykeneviä tai halukkaita suojelemaan omia harrastajiaan. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Harrastetoiminnan hyllyttäminen olisi pahimmassa tapauksessa kuolinisku suomalaiselle seuratoiminnalle. Suomalainen ravintolatoiminta on jo ennennäkemättömässä kriisissä, muusikot ja näyttelijät ovat estyneitä harrastamasta elinkeinoaan, suomalainen vienti sakkaa, ilmailualalta kantautuu surullisia uutisia päivittäin ja nyt uhkana on, että moni perinteinen urheiluseura joutuu olosuhteiden pakosta ajamaan toimintansa alas.
Näillä toimenpiteillä korona varmasti pysähtyy, mutta hinta olisi mahdoton. Urheiluseurojen romahtamisen myötä vuosikymmenten aikana hankittu ruohonjuuritason tietotaito valuisi hukkaan.
Huippu-urheilu kuuluu myös hyllyttämisen kärsijöihin. Urheilusta on viimeksi kuluneiden vuosikymmenten myötä tullut ammatti yhä useammalle suomalaiselle, minä heidän joukossaan. Tiedän omasta kokemuksestani, että ammattilaisurheilijat ovat joutuneet kamppailemaan asemastaan yhteiskunnassa, eivätkä he kuulu edelleenkään täysimittaisesti mm. sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmän piiriin.
Kesällä käydyt ja syksyllä alkaneet huippu-urheilusarjat ovat osoittaneet, että urheilulle on tarvetta pandemian keskelläkin. Laajamittainen ennen kaikkea lähikontaktiurheiluun painottuva harrastustoiminnan hyllytys iskisi halvaannuttavasti paitsi tuhansien suomalaisten ammattiurheilijoiden elinkeinoon, myös tapahtumateollisuuteen, joka on jo ottanut valtavian iskuja pandemian aikana. Lisäksi urheilevalta nuorisolta evättäisiin mahdollisuus seurata esikuviaan.
Tässäkin tapauksessa kokonaisen ammattikunnan olemassaolo on yhden liioitellun päätöksen varassa.
On hätävarjelun liioittelua turvautua luusahaan tilanteessa, jossa tarvitaan kirurgin veistä.
Ville Kaunisto
Kansanedustaja (kok), Kouvola
