Terve käly! Oletko tilannut jo kaffet?
Ihan arkisia kysymyksiä, ihan arkisessa keskustelussa. Välissämme on vain 10 000 kilometriä. Kälyni suorittaa lukiotutkintoa Costa Ricassa.
Siitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun muistelee yhä useammin miten erilainen maailma oli silloin omassa nuoruudessa. Mutta kun on itsensä vanhaksi todennut voi hyvin mielin jatkaa muisteluja.
Muistan kun vuosia sitten muutin ensi kerran ulkomaille oli yhteydenpito Suomeen vähintäänkin haastavaa. Muistan kuinka Espanjassa ostin kioskista puhelinkortin, jonka avulla soitin Suomeen. Jos soitin lankapuhelimeen olisin saanut puhua monta tuntia, mutta kännykkään soitto kulutti kortin saldon minuuteissa. Vaikka olen vanha, niin ei siihen aikaan enää lankapuhelimia kavereiltani löytynyt. Nyt kaikki tuo hoituu helposti ja arkisesti omalla puhelimella melkein missä ja milloin vain. Osaako tätä kaikkea arjen helppoutta edes enää arvostaa?
Monella mittarilla maailma on tullut minunkin elinaikanani paremmaksi paikaksi elää. Siitä huolimatta yhä useampi voi yhä huonommin. Aika saattaa muuttaa kysymyksiä, mutta ei koskaan niiden tärkeyttä.
Istun illan pimeydessä yksin hiljaisessa keittiössä ja syön iltapalaksi kaurapuuroa. Hitsi kun käly olisi tuossa pöydän vastapuolella. Pieni rakastava kiusaaminen ei ole niin tehokasta etänä. Taidan mennä kiusaamaan vaimoa.
