Kuuluuko? Tämä yksinkertainen kysymys on noussut suomalaisen työelämän kärkeen. Poissa ovat
käytäväpuheet, poissa näkyvistä ovat työkaverit ja usein myös poissa ovat työpaikan käytävät. Kunnon
digiharppaus, joka piti tapahtua jo tämän vuosituhannen alussa ja lähes tulkoon joka vuosi siitä eteenpäin
tapahtui lähes yhdessä yössä. Ihmisen kyky käsitellä muutosta on usein hidas ja heikko, mutta enää ei
kyselty mieltymyksiä. Nyt useassa työpaikassa, kuten eduskunnassakin, laitettiin kuulokkeet päähän ja
ihmeteltiin, kuuluuko?
Etätyöt olivat yksi merkittävä keino, jolla koronaviruksen tuoma terveyskriisi saatiin hallintaan. Nyt
keskusteluun on noussut yhä voimakkaammin koronaviruksen tuomat taloudelliset vaikeudet. Suomi tulee
muiden maiden tavoin velkaantumaan lähes käsittämätöntä vauhtia. Valitettavan usein käytetty lausahdus,
no kun muutkin, ei tule meitä tälläkään kertaa pelastamaan.
Suomen suurin ongelma ei välttämättä ole akuutti velkaantuminen vaan meidän heikohkot
mahdollisuutemme maksaa velkamme takaisin. Meillä on edelleen ongelma huoltosuhteen kanssa ja me
painimme jatkossakin jäykkien työmarkkinoiden kanssa. Näitä ongelmia ei velkaraha korjaa, vaan
pahimmassa tapauksessa se vain lakaisee ne maton alle. Suomi nousee yrittäjyydellä ja työnteolla, mutta
kannustimet kumpaakaan eivät vastaa nykypäivää. Lisähuolena on kriisin aiheuttamat kohtuuttomat
tilanteet yrittäjille. Haavat tulevat olemaan liian syviä liian monelle.
Suomen uudelleenrakentamisen keskellä suuri kysymys tulee jälleen kerran olemaan maakuntien sisäinen
kyky toimia yhdessä. Meillä Kymenlaaksossa tämä sama kysymys on pyörinyt keskusteluissa jo vuosien ajan.
Kärjistäen sanottuna yhteistyön rakentaminen on aina aloitettu nollasta ja lopetettu nollaan. Tämä viesti
olisi syytä kuulua jokaisen kuulokkeisiin. Kuuluuko?
Politiikassa on kannattavaa löytää vihollinen. Kun poliitikko pystyy nimeämään oman ja äänestäjiensä
vihollisen, se pelkästään alitajuntaisesti vahvistaa omien uskoa voimakkaasta puolensa pitämisestä. Tässä
vastakkain asettelussa ollaan monessa maakunnassa toimittu hyvin tehokkaasti. Myös maailman tasolla
tämä toimintamalli on usein ollut poliitikkojen suosiossa. Taloudelliset tulokset ovat valitettavan harvoin
olleet mallin keskiössä.
Tuoreena esimerkkinä maailmalta voidaan nostaa presidentti Trumpin yhä vahvempi retoriikkaa Kiinaa
vastaan. Mihin suurvaltojen sapelien kalistelu johtaa on vaikea vielä analysoida. Mutta on Yhdysvaltojen
johdossa tulevaisuudessa kuka tai mikä puolue tahansa niin Kiina tulee jatkossa olemaan sen päävihollinen.
Kuka uskaltaisi ehdottaa yhteistyötä vihollisen kanssa? Tai vielä pahempi, tekemään kompromissin, josta
vihollinenkin hyötyy? Pienemmässä mittakaavassa samat kysymykset koskevat myös maakuntien sisäistä
taistelua. Kuuluuko?
Meillä Kymenlaaksossa ensimmäiset pienet askeleet tiellä kohti vahvempaa maakuntaa olisi otettavissa
keskinäisen kilpailun sijaan meitä yhdistävissä asioissa. Valtatie 15:sta uudistaminen on hyvä paikka
aloittaa. Suomi tulee elvyttämään taloutta infrahankkeiden kautta ympäri Suomen. Kymenlaakson
kansanedustajien yhteistyö maakuntamme pääverisuonen kunnostamiseksi on ollut hyvää ja jatkuvaa.
Tarvitaan vain viimeinen silaus rahakirstun päällä istuvalta hallitukselta, jotta voimme luoda yhä
toimivamman työssäkäyntialueen ja rakentaa samalla kilpailuetua koko maakuntaan.
Toinen pienemmälle huomiolle jäänyt asia Suomen ja Kymenlaakson puolesta on ajamani
meriväylämaksujen pysyvä poisto. Muutos maksaisi valtiolle noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mutta
parantaisi Suomen mahdollisuuksia kilpailussa Itämeren muiden valtioiden kanssa. Muutos toisi dynaamisin
vaikutuksin menetetyt rahat korkojen kera takaisin ja samalla ohjaisi toimintaa ympäristöystävällisemmäksi.
Lakimuutos olisi merkittävä apu niin Suomen satamille, kuin esimerkiksi metsäteollisuudelle. Kriisistä
noustaksemme koko Suomi tulee tarvitsemaan savupiipputeollisuutta, mutta ennen kaikkea sen rooli
Kymenlaaksossa on valtava. Lakialoitteeni tuoma mahdollisuus kriisin keskellä ei ole valitettavasti vielä
saanut vahvaa tukea muilta puolueilta kuin Kokoomuksesta.
Autiommat työpaikkojen käytävät tulevat olemaan osa koronaviruksen tuomaa muutosta. Luurit korvilla
tehtävä etätyö muokkaa työnteon mahdollisuuksia monin tavoin. Maakuntien pitää pystyä löytämään
muutoksesta mahdollisuuksia. Etätyöt luovat paikkakunnalle myös merkittävän määrän fyysistä läsnäoloa
vaativaa työtä, usein juuri pienyrittäjyyttä. Niin kauppakamarit kuin kunnat voivat näyttää mahdollisuuksien
luonnissa hyvää esimerkkiä, mutta lopullinen vastuu kuuluu meille kaikille.
Kuuluuko? Kyllä kuuluu.
