Tärkeän vanhustenhoivaan liittyvän keskustelun keskittyminen pelkästään hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin, osoittaa pelkoni todeksi. Viime päivät kansallisen keskustelun kuuma aihe yksinkertaistaa monimutkaisia asioita järkyttävällä tavalla. Vielä tänäänkään keskustelu ei ole kääntynyt vanhustenhoidon laatukriteereihin, valvonnan kehittämisen tärkeyteen tai hoitajien tukemiseen. Nyt keskitytään kinaamaan, ehtiikö hoitajamitoitus laiksi tämän hallituskauden aikana.
Ei sanaakaan siitä, mikä on eri toimijoiden vastuu tai mitä tarkoittaa laadukas hoivakotiasuminen. Kunhan luku saadaan kirjattua lakiin, niin useat puolueet taputtavat itseään selkään ja onnittelevat toisiaan poliittisesta voitosta. Ajatellaan, että ongelma on tällä korjattu. Poliitikot voittavat, vanhukset eivät.
Kouvolan sanomien vaalipaneelissa 2.2. totesin, että en vastusta hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Mutta minä vastustan voimakkaasti vajavaista keskustelua ja näkemyksiä, jossa me emme huomioi hoivakodissa asuvien vanhusten eri tasoista hoivan tarvetta. Hallitsemattomat epätodet syytökset, vastoin THL:n tutkimustuloksia, väittävät yleistäen kaikkia yksityisiä hoivakoteja huonoiksi. Tämän kaltaisella keskustelun tasolla viedään huomio pois siitä, miten voimme parantaa vanhustenhuoltoa kokonaisuutena.
Uskon, että kaikki poliitikot haluavat parasta mahdollista hoivaa vanhuksille, mutta vain harvat uskaltavat pureutua lukuja syvemmälle.