Hyvät koripallon ystävät
Tämä päivä on ilon päivä ja upean julistenäyttelyn avajaispäivä. Kuitenkin nämä kaikki kuvat, julisteet ja historia saavat minut hieman haikeaksi. Ehkä se johtuu siitä, että olen oman koripalloilijapolkuni viimeisillä metreillä ja joudun hieman katsomaan taaksepäin miettien mitä olen ehtinyt saavuttaa, olenko tyytyväinen vai en?
Samalla kun miettii näitä asioita, ei voi olla ajattelematta urheilijan roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Urheilijat kantavat jatkuvaa roolimallin viittaa harteillaan, pelipäivinä me joko pelastamme tai pilaamme ihmisten päivän. Me olemme arkipäivän supersankareita.
Mutta mitä siitä kaikesta jää sitten kun se viimeinen peli koittaa ja urheilijanuran spottivalot sammutetaan viimeisen kerran?
Muutaman vuoden ajan vielä urheilujuniorit jännittävät tullessaan juttelemaan. Kymmenen vuoden päästä uudet juniorit eivät edes tiedä oletko urheillut vai et. Yhteiskunta unohtaa kaikki ne uhraukset mitä olet itsesi ja osittain muiden ansiosta ja vuoksi tehnyt. Olet monelle vain se entinen urheilija. Tämä uusi vaihe alkaa liian monella urheilijalla täysin nollasta. Monelle se on liikaa, onneksi joillekin se on uuden innostavan tien alku.
Mutta ei nyt vaivuta täysin murheeseen. Jää siitä urheilu-urasta kuitenkin jotain todella suurta jälkeen. Se on ne tarinat ja legendat, joita kerrotaan ajasta ikuisuuteen. Uskomattomat voitot ja tuskastuttavat tappiot. Kasvutarinat ja koko kaupungin tai Suomen yhdistäneet hetket. Ne kaikki yhdessä vietetyt ajat. Taistelut, vitsailut, kömmähdykset ja kuolemattomat lausahdukset kuten elämä on ihmisen parasta aikaa.
Juuri tätä tarinaa nämä täällä olevat julisteet kertovat. Ja juuri tämän takia me tarvitsemme nämä julisteet. Ne pitävät huolen, että historia ei unohdu. Ne tuovat takaisin ne suuret hetken, niin lähelle, että sen hienhajun pystyy haistamaan. Ne kertovat siitä miten yksikään uhraus ei ollut liikaa ja miksi me kaikki teimme sen mitä teimme. Nämä julisteet kuuluttavat niiden arjen supersankareiden nimiä niin lujaa, että me voimme hymyssä suin pyyhkiä muistojen tuoman liikutuksen kyyneleen pois.
Kiitollisena näistä julisteista ja niistä hetkistä mitä urheilu on meille tuonut ja tulee jatkossakin tuomaan, julistan tämän näyttelyn avatuksi. Tervetuloa!
