Arvoisat Kouvolan seniorit, arvoisat pojat (Pohjois-Kymen sotilaspoikien kuoro) ja muut juhlavieraat.
On suuri kunnia saada pitää puhe teille tänä merkittävänä päivänä. Nöyrin mahdollinen kiitollisuuteni sotiemme veteraaneille ja lotille Suomen itsenäisyydestä.
Aloitan tämän puheen Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnroothin sanoin ”Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille.”
Sain eilen pitää itsenäisyyspäivän juhlapuheen nuorille lukiolaisille Kuusankosken lukiossa. Yritin puheessani kertoa heille juuri niitä asioita miksi Suomi on niin hyvä maa ja ennen kaikkea muistuttaa heitä miten paljon työtä ja vaikeuksia on tämän maan rakentamisessa kohdattu.
Me ihmiset olemme tulevaisuutemme ja hengissä säilymisen vuoksi luotuja unohtamaan. Nuoret eivät kanna enää niskassaan sitä pelkoa missä aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet elämään. He ovat varustettu uudenlaisella suomalaisella rohkeudella ja pelottomuudella epäonnistumista kohtaan. Enkä puhu nyt sodan kauheuksista, vaan puhun siitä, miten Suomi on sotien jälkeen noussut köyhyydestä yhdeksi maailman hyvinvoivimmista maista.
Yksi merkittävä voima Suomen nousuun on ollut vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuus. Mutta harva nykynuori tietää, että sotien jälkeen meillä oli kymmeniä tuhansia lapsia, jotka eivät voineet tulla kouluun koska heidän perheillään ei ollut rahaa kenkiin. Tämä yksinkertainen asia mikä on nykynuorelle itsestään selvyys, on ollut vaikeuttamasta Suomen kasvua yhä vahvemmin sivistykseen nojaavana maana.
Kerroin tämän kaiken heille, jotta he ymmärtäisivät arvostaa ja kunnioittaa juuri teitä seniori-ikäisiä, Suomen rakentajia. Sillä toisten kunnioittaminen on nimenomaan se asia, mikä on hieman kadoksissa nykyaikana. Tai ehkä se ei ole kadoksissa, mutta ihmiset eivät vain enää osaa näyttää sitä. Minä uskon, että he ymmärsivät mitä tarkoitin.
Mutta tämä tie ei kulje vain yhteen suuntaan. Teidän senioreiden täytyy antaa myös nuorille mahdollisuus. Siitäkin huolimatta, vaikka heille on ihan normaalia käyttää pipoa sisätiloissa, heillä on aina kännykät naaman edessä ja he puhuvat välillä kieltä, jota minunkin on vaikea ymmärtää. Suomalaiset nuoret ovat fiksua ja hyvää porukkaa.
Kouvolan kaupunkistrategiassa nuoret ovat nostettu keskiöön. Tämä ei tarkoita, ettettekö te vähän kokeneemmat olisi meille päättäjille tärkeitä. Mutta mitä vahvemmin me saamme nuoret pois syrjäytymisen kierteestä, opiskelujen pariin ja sitä kautta työelämään juuri täällä Kouvolassa, sitä paremmin me voimme pitää teistä huolen. Antaa teille ja tuleville sukupolville arvokas vanhuus. Nämä nuoret tulevat jatkamaan sitä rakennustyötä minkä vanhemmat sukupolvet ovat aloittaneet. Heidän vastuulleen tulee tämä maan loiston päivien jatkaminen, se ei ole mikään pieni vastuu ja he tarvitsevat siinä varmasti kokeneempien apua.
Mutta se nuorista. Puhutaan teistä hyvät Kouvolan seniorit. Olen huomannut, että monissa itsenäisyyspäivän puheissa vähän kuten minä eilen Kuusankoskella, muistellaan kaikkea sitä mitä te olette Suomen eteen tehneet. Teidän roolianne tämän upean hyvinvointi yhteiskunnan rakentamisessa ei voi kukaan kiistää. Mutta miksi käy usein niin, että kun puhutaan seniori-ikäisistä, puhumme teidän tärkeydestänne ja saavutuksistanne menneessä muodossa. Miksi puhua aktiivisista ihmisistä vain mennyttä muistellen?
Kerron teille nyt yhden tosiasian, te olette äärimmäisen tärkeä pala toimivaa yhteiskuntaamme. Mihin tämä maa joutuisi ilman kokemuksen ja järjen ääntä? Tämän lisäksi olette varmasti Suomen aktiivisin ikäryhmä. Ja mitä minä olen ymmärtänyt, niin te olette vasta pääsemässä vauhtiin. Te olette meille nuoremmille esikuvia, innoittajia ja mentoreita. Jatkuvasta menosta ja kiireestänne huolimatta tässä alati muuttuvassa maailmassa te edustatte jotain mikä ei muutu ja mihin voi huonollakin hetkellä luottaa. Muistan lapsuudestani, kuinka nyt jo edesmennyt isoäitini viiletti kahviloissa, konserteissa ja teattereissa. Mutta aina kun kävin hänen luonaan, tiesin, että hän ottaa minut hymyillen vastaan. Hän oli aina valmiina lähtemään kanssani jänniin seikkailuihin niin metsään kuin kaupungille ja olihan hänellä myös nuoren pojan viikon kohokohtana pöydällä odottavat berliininmunkit.
Joku voi sanoa, että tuo on pientä tai mitätöntä. Minulle se oli parasta mitä osasin kuvitella. Se oli sitä makeaa elämää.
Tämä aika missä nyt elämme, tarvitsee juuri isoäitini kaltaisia arjensankareita. Ihmiset etsivät jokaiseen merkittävään asiaan jonkun henkilön tai kasvot, johon he voivat samaistua. Historia opettaa meille maanpuolustuksen tärkeydestä ja sotiemme veteraanit tuovat tälle asialle kasvot tänä päivänä. Historia kertoo meille suomalaisen yhteiskunnan rakentamisesta yhteishengellä ja raa´alla työllä, te hyvät seniorit tuotte kasvot tälle ajalle.
Te teette historiasta ja puheesta totta, konkretiaa. Jotain sellaista mikä on korvaamatonta. Se oli korvaamatonta meidän menneisyydessämme, mutta se on aivan yhtä korvaamatonta tässäkin hetkessä. Palaan vielä lauseeseen, jolla aloitin tämän puheen. Suomi on hyvä maa ja lisään te teette tästä maasta upean paikan elää. Maan, jonka te olette rakkaudella rakentaneet. Kiitos, että olette juuri te.
Näillä sanoilla toivotan teille ja 101-vuotiaalle Suomelle hyvää itsenäisyyspäivää. Kiitos.
