17-vuotiaana poikana astelin ensimmäisen kerran kentälle Korisliigassa. Siis lähes 20 vuotta sitten. Joukkueemme suurena sankarina väänsi legendaarinen Sami Laaksonen. Muistan ensimmäiseltä kaudelta ja Samista kolme asiaa: 1. Sami taitteli aina sukat erittäin tarkoin jalkaansa niin, että nilkan päälle tuli paksu taitos. En vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt miksi hän teki niin. 2. Kaikki niskuroivat pelaajat joutuivat Samin niskalenkkiin. Minä pelkäsin Samia niin paljon, että en uskaltanut väittää vastaan ja säästyin niskalenkiltä. Eräs Samu Kaaresvirta tuntui välillä asuvan Samin kainalokarvojen keskellä. 3. Sami totesi huolestuneena, että silloin tietää tulleensa vanhaksi, kun amerikkalaispelaajat ovat itseään nuorempia. Samilla oli komea parta ja rintakarvat, minulla ei näkynyt haituvia edes oikeanlaisessa valossa. Ajattelin, että Sami on todellinen veteraanipelaaja. Sami oli 25-vuotias.
Nyt Kotkaa vastaan alkaneen Kouvojen Korisliiga-kauden kokoonpanon toiseksi vanhin pelaaja oli yli 12 vuotta minua nuorempi. Se on aika paljon. Ainakin jos mietin miltä olisin näyttänyt juuri uraansa aloittaneen nuoren Villen silmin. Jos kokemus käännetään ajatukseksi siitä, kuinka monta kertaa olen koripalloa elämässäni heittänyt, niin luvun täytyy olla jo melkoinen. Ja kaikesta harjoittelusta huolimatta epäonnistun yli puolessa kolmen pisteen heittoyrityksessä. Kaikesta harjoittelusta huolimatta edelleen käy niin, että syötän pallon vahingossa vastustajan käsiin. Tässä ajassa on ehtinyt epäonnistua aika monta kertaa. Aika monta unetonta yötä koripallopeliä murehtien. Ehkä juuri sen takia ne miljoonat pienet onnistumiset ovat tuntuneet niin uskomattoman hyviltä. Koska olen uskaltanut epäonnistua.
Jos koripallourani päättyy tähän kauteen, se päättyy onnenkyyneliin. Jos urani ei vielä pääty tähän kauteen, niin toivon, että seura hankkisi muutaman konkarin joukkueeseen, jotta voisin treenien päätyttyä keskustella sujuvasti vaipanvaihdosta ja neuvolakäynneistä. Oli miten oli, te olette olleet urani paras kotiyleisö. Voimavara, joka on puristanut joukkueesta kaiken ulos. Pakottanut meidät antamaan kaikkensa. Enempää ei voi pyytää. Enempää en tule pyytämään.
