Suljen silmäni ja palaan muistoissani muutaman viikon takaiseen Montpellieriin ja koripallon EM-kisoihin. Tarkalleen ottaen palaan yhteen tiettyyn hetkeen, siihen kaikista koripallourani hienoista hetkistä suurimpaan. Hetkeen jolloin 4000 suomalaista kannattajaa näyttävät yhdessä tekemisen voiman. Siihen pieneen muutaman minuutin hetkeen jolloin meidät, Susijengi, esitellään katsojille. Siihen ylpeyden tunteeseen, jonka koin kun seisoin pelikentällä Suomi-pelipaita päälläni.
Joskus vuosia sitten olin vain yksi pieni arka koripallojuniori muiden joukossa. Minun jalkani olivat niin ohuet, että uudet pelitossuni näyttivät isommilta kuin koko muu vartaloni. Nyt tuhansien ja tuhansien työtuntien jälkeen minä, ammattikoripalloilija ja maajoukkuepelaaja, seison vaimoni, vanhempieni ja suomalaiskannattajan edessä ja laulamme yhdessä Maamme-laulua.
Maamme-laulu täyttää jättimäisen Park&suites -areenan. Me emme laula itsellemme, emmekä toisillemme, vaan me laulamme Suomelle. Meidän kotimaallemme. ”Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa”. Maamme-laulu kertoo siitä onnekkuudesta, että saamme asua Suomessa. Se ei puhu sanaakaan ihmisistä. Ihmisten hienoutta on vaikea yleistää samalla tavalla kuin maan nimeltä Suomi.
Meitä on yli viisi miljoonaa. Tämä tarkoittaa viittä miljoonaa mielipidettä. On maahanmuuttovastaisuutta ja maahanmuuttomyönteisyyttä, pakolaisten pelkäämistä ja hädässä olevien auttamista, lakkoilua ja lakkoilemattomuutta. Nämä viisi miljoonaa mielipidettä tekevät meidät suomalaiset. Ja vaikka minun on välillä vaikea ymmärtää mikä todellista pahuutta karkuun juoksevien auttamisessa on niin vaikeaa tai miten lakkoilu auttaa Suomea, pitää minun pystyä arvostamaan niitäkin, jotka tuntevat toisin kuin minä. Suomi on siksi upea maa, jossa jokainen saa tuntea juuri niin kuin hänestä tuntuu.
Pari tuntia Maamme-laulun jälkeen koko Suomi-korisperhe on kaikkensa antaneena joutunut todistamaan vastustajan paremmakseen. Täydellinen hetki kritisoida ja valittaa kuinka taas epäonnistuttiin. Ja mitä vielä, yleisö kiittää meitä pelaajia upeasta illasta. Me pelaajat katsomme toisiamme ja tiedämme entistä varmemmin, että tulemme vielä palkitsemaan mahtavat kannattajamme. Juuri tämän kaltainen positiivisuus palautti uskon lujaan työntekoon ja kohotti meidät takaisin nousukiitoon.
