fbpx

Pähkinöitä poimittavana

Julkaistu: 20.6.2015

Kirjoitan tätä kolumnia 11000 metrin korkeudessa. Muistutan enemmän kuorestaan räjähtävää pistaasipähkinää kuin onnellista ja reipasta lentomatkustajaa. Muistutan itseäni, että pitkät raajani ovat olleet suuri apu omalla ammatillisella urallani, mutta joskus vain on liian ahdasta. Minun lahjani ja kiroukseni, nätisti solmussa edessäni, allani ja hieman sivuillakin.

Mietin mielessäni mahdollista palautekirjettä lentoyhtiölle. Vaatisin ainakin pidempiä penkkivälejä ja huomauttaisin myös lyhyiden matkustajien kärsivän lennoilla tilanpuutteesta. Ylistäisin muutoksen parantavan lentomatkustajien mielialaa ja sen myötä parantavan stuerttien työoloja. Kirjettäni kiiteltäisiin joka taholla.

Lentoyhtiön vastaus menisi kuitenkin luultavimmin näin: ¨Ymmärrämme tuskastumisesi. Valitettavasti tehostamisohjelmaamme kuuluu enemmän istuimia, enemmän asiakkaita ja sitä kautta matkustajia miellyttävämpiä hintoja. Pysyäksemme mukana kiristyvässä kilpailussa joudumme tekemään muiden lentoyhtiöiden mukana mukavuutta mahdollisesti vähentäviä toimia.¨

Jätän palautteen kirjoittamatta. On turha valittaa siitä, että maailma muuttuu. Kaikille tasaisesti kaikkea ja jatkuva hyvä elämä kokeiltiin itänaapurissamme viime vuosisadalla. Se kokeilu ei toiminut.

Voimme ikuisesti leikitellä, kumpi oli ensin muna vai kana? Kun olennaisempaa olisi kysyä, mitä minun pitää tehdä jos haluan munan tai kanan? Samoin voimme loputtomiin pyöritellä, kumpi tulee ensin positiivinen kouvolalainen vai suuren yrityksen kuntamme työllisyyttä parantava investointi? Kun voisimme miettiä, kumman minä itse pystyn mahdollistamaan?

Pieni penkkiväli ei enää paina mieltäni. Istun koneessa koska haluan päästä uusiin paikkoihin, uusiin seikkailuihin. Kaikesta löytää negatiivista jos oikein sitä yrittää ja välillä yrittämättäkin. Nyt oma asenteeni ja suurempaan kuvaan keskittyminen tuo hymyn huulilleni. Sen saman hymyn tuon lopulta mukanani takaisin kotiin. Miksi? Koska Kouvola on erittäin hyvä paikka elää. Ja erittäin hyvä riittää, koska täydellistä ei ole olemassakaan (paitsi tietysti vaimoni).