fbpx

Häviämisen lyhyt oppimäärä

Julkaistu: 13.5.2015

Ei, minä en kirjoita tätä sinulle. Enkä teille. En edes meille. Minä kirjoitan tämän vain itselleni. Puran kaiken sen harmituksen, turhautuneisuuden ja kiukun tähän paperille. Kaikki ne negatiiviset tunteet mitä häviäminen tuo, kaikki ne jätän tähän paperille. Itseni vuoksi.

Elämässä on tapana hävitä aika usein. Onkin lohduttavaa, että oletusarvona on mahdollisuus oppia tappiosta enemmän kuin voitosta. Kun häviäminen on monella tavalla opettavampaa niin voittamisen kannusteet poistuvat ja siitä tulee vähemmän toivottavaa. Voittaminen ja todella huonolla tuurilla tapahtuva voittoputki ovatkin ihmisen kehityksen lopettavaa. Aikaa kun ei voi voittohetkeen pysäyttää niinpä vaihtoehtoina ovat vain kehitys eli häviö ja taantuminen eli voitto. Kouvolalaisseurat KooKoo ja Kouvot ammentavatkin nyt onnekseen oppien jättiläisaaltoa koko kesän. Seurojen kehityksen kannalta voimmekin sanoa ammattilaisjoukkueiden iskeneen kevään kultasuoneen.

Kevään eduskuntavaaleissa oli kaksi voittajapuoluetta. Toinen voittajista on todennäköisesti kynnystelemässä itse itsensä oppositioon eli häviäjien puolelle kehittymään. Samalla toisen voittajaryhmän johtajan iskulause on: Pessimisti ei pety. Toisin sanoen valmistaudutaan epäonnistuvaan hallituskauteen ja voidaan pettymättä jatkaa matkaa kohti uusia pettymyksiä.

Häviämisen selittely sekä varovainen voitto ovat ihmiselle hyvä itsesuojelukeino. Ilman oman selustan suojaamista onkin suositeltavaa jäädä sänkyyn piiloon ja toivoa ajan kuluvan nopeasti. Vain mielipuoli hyppäisi tuntemattomaan, ottaisi riskin ja kaikkensa antaneena häviäisi. Eihän parhaansa tehneelle jää muuta kuin vähemmän jossiteltavaa ja ylpeä olo itsestään.

Ei, en ole vihainen sinulle. Enkä teille. Enkä edes meille. Minä olen vihainen itselleni, sille naamalle joka peilistä kurkistaa. Nämä kasvot ovat syy omalle tappiolleni tai ainakin ainoa asia mitä minä voin syyttää. Vain minä voin hyväksyä sen ja vain minä voin muuttaa sen. Minä en lannistu.