Koripallossa on legendaarinen sanonta: Joka kerta kun et heitä, teet varmuudella nolla pistettä. Lause ei ole ehkä omiaan kuvaamaan joukkuepelaamista tai vastuunjakamista, mutta on siinä pieni totuuskin. Jos ei uskalla yrittää on varmuudella tuomittu epäonnistumaan.
Hallitus on rikkonaisuutensa vuoksi jäänyt lähinnä hyvien ideoiden kertojaksi. Toteuttaminen on ollut heikompaa. Viimeisen vuoden ajan gallup-luvut ovat olleet kiihtyvällä tahdilla esillä, ja se jos mikä tyrehdyttää päätöksenteon. Yrittäjyyttä helpottava byrokratian purku, työnantajanturvan parantaminen, pääomatuloveron keventäminen ja perintöveron laskeminen eivät ole ahnetta lisää rikkaille –ajattelua vaan keinoja helpottaa yrittäjän arkea. Populismi älähtää välittömästi uusien ideoiden noustessa pintaan ja pelästyttää vaaleihin valmistautuvat poliitikot. Todellisuudessa korkea työllisyys- ja yrittäjyysprosentti ovat parhaita keinoja auttamaan juuri niitä, jotka eivät oikeasti pysty tekemään töitä.
Takaisin metaforiin. Politiikka ja poliitikot ovat omalla tavallaan pelintekijöitä. Heidän tehtävänä on tuottaa mahdollisimman hyvä heittopaikka meille tavallisille kansalaisille, korkein mahdollinen todennäköisyys onnistua. Mutta jos pelinteko on mielikuvituksetonta, pelokasta ja päämäärätöntä yleisöön vilkuilua on hyvin vaikea odottaa onnistumista ketjun seuraavalta lenkiltä. Vastuu on suuri, mutta se on itse vastaanotettu.
Asioissa on aina kaksi puolta. Vastuunpakoilu ja muiden syyttely omasta epäonnistumisesta eivät kehitä meitä. Onko suomalaisen pelko epäonnistua niin suuri, että se estää kaikkensa peliin pistämisen? Onko meille geenien mukana tullut uskomus, että vaatimattomuus on kaunista, kuitenkin aivan väärä ajattelumalli? On totta ettei meille ole suotu yhdysvaltalaista itsevarmuutta tai ruotsalaista tuuria, mutta ainakin koripallossa nuo kyseiset ominaisuudet ansaitaan kovalla työllä. Epäonnistumisilla ja onnistumisilla. Haaveet ja tavoitteet eivät ole kiellettyjä. Niihin pyrkimättä jättäminen on.
Rohkeus ei ole sitä ettei pelota. Se on sitä, että pelkäät kuollaksesi. Ja nouset silti satulaan. Ehkä meidän siis täytyy arvioida ajatuksiamme uudelleen. Lopettaa Kouvolan haukkuminen ja ajatella täysin uudella tavalla, innovatiivisesti. Me kouvolalaiset olemme ehkä se uusi rohkea suunnannäyttäjä. Kouvola, rohkeiden ihmisten koti.
