Arvoisat juhlavieraat!
Olen äärimmäisen kiitollinen, että saan Kouvolan kaupungin puolesta onnitella 100-vuotiasta Valkealan Kajoa. Eikä vain onnitella vaan ennen kaikkea kiittää siitä uskomattoman arvokkaasta työstä mitä tämä seura, mutta ennen kaikkea tämän seuran ihmiset ovat tehneet liikunnan ja urheilun eteen sadan vuoden ajan.
Sataan vuoteen mahtuu niin monta tarinaa, onnistumista ja epäonnistumista ja luulen, että niistä tämän seuran kohdalla minua parempi tieto löytyy täältä yleisöstä. Varmaa on, että 100 vuotta sitten tehty päätös perustaa Valkealan Roima on ollut oikea. Vahvan historian päälle on hyvä rakentaa yhä vahvempi tulevaisuus.
Siksi puhunkin tästä hetkestä ja siitä karusta todellisuudesta, jossa me liikunnan puolesta puhujat ja tekijät olemme. Liikunta on keskellä aivan ennätyksellistä murrosta. Ihmisellä, ikään katsomatta, on tarjolla miljoonia ja miljoonia vaihtoehtoja mihin aikaansa käyttäisi.
Innovatiivisuuden ja kekseliäisyyden kautta ihminen on viimeisen 100 vuoden aikana keksinyt tuhansia ja tuhansia tapoja helpottaa elämää. Ja vaikka muutoksen ja tämänhetkisen turvallisuustilanteen keskellä on monesti houkuttelevaa sanoa, että maailma ja nuoriso on mennyt aina vaan huonompaan suuntaan, niin ainakin tilastojen mukaan ihminen on onnellisempi ja pitkäikäisempi kuin koskaan.
Mutta se liikunta.
Suomessa alle kouluikäisistä lapsista vain 10-20 prosenttia liikkuu riittävästi oman terveytensä kannalta. Varusmiesten cooper juoksutestin tulosten keskiarvot ovat tippuneet hyvästä hölkästä kävelyvauhtiin. Tämä siis maassa, joka perustaa oman turvallisuutensa ensisijaisesti asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin. Ja näitä esimerkkejä kyllä löytyy.
Yhä heikommassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa olevat lapset ja nuoret eivät työikään siirtyessään pysty enää kantamaan meidän hyvinvointiamme siinä määrin, miten me olemme tottuneet.
Tämä tulee säteilemään heikentyvinä vanhuspalveluina meillä nyt raikkaasti keski-iässä viilettäville, mutta toisaalta näiden lasten ja nuorten omien lasten elämään heikentyvillä panostuksilla koulutukseen ja tietysti liikuntaan.
Miksi liikkua, jos nykyteknologia pystyy auttamaan meitä suoriutumaan töistämme ilman hikipisaroita tai kun teknologian avulla voidaan tuottaa lähes samat hyvänolon tunteet kuin liikunta?
Mielestäni tämä on olennainen kysymys. Siitä ei sovi ärsyyntyä, vaan se pitää tiedostaa. Ja tiedostamisen jälkeen pitää pyrkiä vastaamaan. Ja vastaamisen jälkeen toimimaan.
Minä olen miettinyt tätä kysymystä aika paljon. Miksi liikuntaa? Oma vastaukseni on kaikessa yksinkertaisuudessaan toiset ihmiset. Liikunnan ilo toisten ihmisten kanssa. Liikunnasta puhuminen toisten ihmisten kanssa. Liikkuminen yksin ja siitä keskusteleminen toisten ihmisten kanssa. Harjoituksiin kuljettaminen, jotta toinen ihminen pääsee liikkumaan ja puhumaan siitä toisten ihmisten kanssa.
Vino pino likaisia kalsareita ja niiden pesukoneeseen tunkeminen, jotta toinen ihminen voi paremmin.
Toinen ihminen, jotta se toinen ihminen voi auttaa minua kokemaan liikunnan ilot, onnistumiset ja epäonnistumiset. Ihminen. Se on edelleen minun vastaukseni kysymykseen, miksi liikunta?
Ihminen on myös syy siihen, että olemme tänään juhlistamassa 100-vuotiasta Valkealan kajoa. Ja kuinka monta ihmistä sadan vuoden historiaan mahtuukaan? Siitä määrästä meistä jokaisen on syytä olla kiitollinen.
Arvoisat juhlavieraat,
päätän tämän juhlapuheen tarinaan. En kerro sitä teille poliitikkona, en kaupunginedustajana, vaan vanhempana, pienten lasten isänä. Sillä vaikka liikunta ja urheilu kuuluu kaikille niin lapset ja nuoret, nehän tässä kaikessa on se tärkein juttu.
Miten löytää ja antaa tapa, alusta, yhteisö missä jokainen lapsi ja nuori voi nousta oman potentiaalinsa huipulle, olla onnellinen ja ennen kaikkea uskaltaa epäonnistua.
Haluan myös sanoa, että olen vanhempana aivan yhtä epätäydellinen kuin kuka tahansa vanhempi, en kerro tätä tarinaa kertoakseni niinkään miten teidän pitää toimia vaan muistuttaakseni itsenäni miten valtava vastuu meillä aikuisilla on.
Kerron tarinan koska myös minun sydämeni jättää lyönnin välistä, kun lapseni ottaa ensimmäiset epäröivät askeleensa tai kun ensimmäistä kertaa lapseni lähtee horjuen pyöräilemään. Tulen olemaan aivan sydän kurkussa jännityksestä, kun lapseni menee ensimmäistä päivää kouluun ja olen kauhusta jäykkänä pelottavan maailman edessä, kun lapseni lopulta muuttavat pois kotoa. Miten suojella kun samalla täytyy antaa itse oppia?
No mutta tarinaan.
Pienen pieni kirppu pystyy hyppäämään usean metrin verran ilmaan. Se aivan käsittämätöntä. Jos kirpun laittaa lasipurkkiin niin se hyppää siis sieltä helposti ulos. Kirpun voikin pitää parhaiten lasipurkissa laittamalla kannen päälle. Kun lasipurkkiin laittaa kannen päälle niin kirppu jatkaa hyppimistään, mutta kolauttaa päänsä kanteen joka kerta.
Siitä huolimatta, että pienen pienellä kirpulla on pientäkin pienemmät aivot niin lopulta muutaman tunnin hyppimisen jälkeen se tajuaa, ettei oman pään kanteen hakkaaminen kannata.
Se alkaa hyppimään niin että se jättää muutaman sentin itsensä ja kannen väliin joka hypyllä. Siellä suljetussa lasipurkissa kirppu hyppii joka kerta suurin piirtein yhtä korkealle, mutta joka kerta niin että se ei lyö päätään siihen kanteen.
Mitä tapahtuukaan, kun kannen ottaa pois? Kirppu jatkaa hyppimistään sille samalle korkeudelle kuin siinä lasipurkissa olisi kansi. Muutamassa tunnissa se kansi muutti sen kirpun ponnistuksen potentiaalin aivan ällistyttävistä korkeuksista vain muutamaan kymmeneen senttiin. Kirppu ei enää ymmärrä eikä osaa hypätä pois lasipurkista.
Meillä vanhemmilla, huolimatta kaikesta siitä hyvästä mitä tarkoitamme, on omat historian taakkamme, epäilyksemme ja epäonnistumisemme. Siitä huolimatta meidän pitää muistaa, että emme ala kansiksi meidän upeille lapsille ja nuorille. Ja juuri tämän vuoksi tämä juhlapäivä on niin uskomattoman tärkeä meille kaikille. Liikunnalla ja urheilulla ei ole kantta. Liikunnalla ja urheilulla on vain mahdollisuus. Annetaan se kaikille.
Näillä sanoilla haluan toivottaa vielä kerran Valkelan Kajolle upeaa syntymäpäivää ja ymmärrystä, että tekemänne työ on täysin korvaamatonta! Nokka kohti seuraavaa satasta!
Kiitos!
