fbpx

Perhevapaauudistus on tasa-arvoa

Julkaistu: 10.1.2019

Politiikka ja etenkin puolueet tarvitsevat uhkakuvia. Mielellään jotain sen kaltaista minkä vain tietty puolue pystyy ratkaisemaan. Uhkakuvat myyvät kaikkein parhaiten, siitäkin huolimatta, että Suomi ja suomalaiset toimivat lähes kaikilla mittareilla mitattuna esimerkillisesti ja edelläkävijöinä muuhun maailmaan verrattuna. Uhkakuvia maailmasta tietenkin löytyy, mutta ne eivät saa häiritä meidän jokaisen arkeen vaikuttavaa politiikkaa.

Perhepolitiikka ja siihen sisältyvä perhevapaiden uudistaminen tulee olemaan seuraavan hallituksen yksi merkittävimmistä päätöksistä. Kysymys siitä, miten saamme perhevapaat jakautumaan tasaisemmin molempien vanhempien kesken, on mielestäni tärkeää niin lapsen ja kuin vanhempienkin kannalta, mutta ennen kaikkea se on tasa-arvokysymys.

Kelan tietojen mukaan vuosina 2015-2017 vain noin 9% prosenttia isistä oli jossain vaiheessa kodinhoidon tukea saava lapsenhoitaja. Sopiikin toivoa, että tuleva hallitus vahvistaa kannustinta isillä jäädä kodinhoidon tuelle lapsenhoitoon. Esimerkiksi on ehdotettu, että osa kotihoidon tuesta voitaisiin kiintiöittää vain isille. Tämä pakottaisi isät oikeasti valitsemaan omien arvojensa pohjalta. Ehkä päätös olisi edelleen sama, mutta ainakin päästäisiin pois nykyasetelmasta, jossa tämä päätös koskee vain äitiä.

Juuri tämän epätasapainon vuoksi työntekijän rekrytointitilanteessa nuori nainen koetaan helposti riskiksi mahdollisen lapsen saannin takia. Tämä yksistään asettaa naisen urakehityksen alun 10 vuotta miestä myöhemmäksi. Kun suomalainen yhteiskunta asettaa äidin lapsen oletetuksi kotona olevaksi hoitajaksi, me emme voi millään sanoa, että Suomessa toteutuu mahdollisuuksien tasa-arvo. Tämä ei tarkoita, että työuran luominen olisi kenellekään ehdoton pakko, mutta mahdollisuus valita on annettava jokaiselle sukupuoleen katsomatta.

Ammattiurheilijantyö on mahdollistanut minulle ja meidän perheellemme sen, että voin päivisin hoitaa lastamme kotona ja vaimoni voi tehdä töitä puolipäiväisenä. Tämä mahdollisuus on entisestään vahvistanut minun ja poikani välistä suhdetta ja tuonut minulle lisäymmärrystä lastenhoidon haastavuudesta kuitenkaan pysäyttämättä vaimoni työuraa. Vastaavanlainen tilanne ei ole mahdollinen monessakaan muussa perheessä ilman tasa-arvoa korostavaa perhepolitiikkaa.